Kennel Käpälämäki banner  

 

ETUSIVU

MEISTÄ

KOIRAMME

PENTUEET

SOPIIKO MÄYRÄKOIRA SINULLE?

LINKIT

VIERASKIRJA

OTA YHTEYTTÄ

 

 


Agility ja mäyris


agiuuva    Zola
Uuva hiukan pulskassa kunnossa                                Putki on Zolan lempitehtäviä

Agilityn miniryhmässä on paljon samoilla selkäominaisuuksilla olevia koiria (=pitkäselkäisiä). Agility sopii mäyrikselle kun treenataan fiksusti rasitustaso huomioon ottaen. Ei siis tehdä pelkkää hyppytreeniä, koska agilityssä on kyse paljon muustakin. Jos haluat kisata agilityssä tosissasi, mäyräkoira ei ole paras rotu - se ei tappijaloillaan pärjää ajassa muille sitä nopeammille mini-roduille (esim. terrierit ja sheltti)!

Selkäongelmien suhteen suurin riski on liikalihavuus. Lihava mäyris tai mikä tahansa lihava koira on kömpelö.

Oleellista agilityssä pärjäämisessä ja sen terveellisyydessä koiralle on, että koira saa riittävästi muuta juoksuharjoitusta mielellään vapaana ja varsinkin nopeita spurtteja, kuten toisten koirien kanssa remutessa. Silloin se hyppää mielellään ja pystyy selviytymään kaikista esteistä ilman ongelmia. Koiran oloa ja kuntoa on koko ajan tarkkailtava ja oltava järkeä harjoittelussa, mitä esteitä mitenkin paljon tehdään ja kuinka kauan yksi harjoitus voi kestää. Esimerkiksi keinu on iso rasitus nivelille ja siksi sitä ei turhan paljoa harjoitella. Koirille tulee, kuten ihmisillekin, rasitusvammoja ja venähdyksiä tiukoissa käänteissä tai huonolla alustalla. Kuinka moni muistaa verrytellä koiransa kanssa ennen harjoituksia, vai mennäänkö suoraan täysillä? Entäs loppuverryttely, reipas palauttava kävelylenkki?

Mäyris ei ole varmaankaan paras valinta agility koiraksi nopeuden vuoksi, jos tavoittelee korkeinta tasoa. Sen saa opetettua tottelemaan ja treenattua lihaksikkaaksi, jolloin se kyllä jaksaa ja kykenee kaikkiin esteisiin, mutta kolmannella tasolla sen on vaikea voittaa kisaa ajassa. Kaikki yhdessä puuhastelu kuitenkin on aivan valtavan kehittävää koiran ja ihmisen väliselle suhteelle, kunhan se tapahtuu myönteisissä merkeissä, eikä koiraa pakoteta johonkin, mikä sitä ei huvita. Koiran motivointi on ohjaajan vastuulla ja myös se, että tuntee koiransa niin hyvin, että osaa huomata sen fyysiset vaivat. Silloin kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa, koira tekee mieliksi ja jos ei tee, on siihen yleensä joku hyvä syy.
.
Agilityn ekalla ja tokalla tasolla koira kilpailee vain nollatuloksesta noustakseen seuraavaan luokkaan. Kolmostasolla pitää voittaa oma luokkansa nollatuloksella tullakseen valioksi. Harva omistaja millään koiralla pääsee sille tasolle. Kilpaileminen vaatii myös ohjaajalta hyviä hermoja, jotta ei tule ohjattua väärää rataa tai annettua hermostuksissa vääriä merkkejä tai jäätyä miettimään estejärjestystä.

Mäyriksellä on ihan mahdollista saada nollarata nopeuden ja suorituskyvyn puolesta. Kolmostasolla nollaradoista vain kisan paras aika merkkaa, jos haluaa valioksi. Eräs tuttu agility-ohjaaja kilpaili pitkään pitkäkarvaisella ja kertoi ongelmaksi kolmosluokassa juuri ajan. Itselleni jopa ykkösluokan radan juokseminen tekee tiukkaa eli on kyse myös ohjaajan kunnosta, koira kyllä menisi lujempaa.
vega_Aeste     Zola keinulla
Vega A esteellä                                                Zola keinulla

Vegan omat agility-sivut
Zolan omat agility-sivut



 

:: © Kennel Käpälämäki :: Kuvien suoralinkittäminen ja luvaton kopiointi kielletty ::